Polkaistiin pieni hiekkatieseikkailu. Mietittiin mikä olisi pyöräilyklasikko Mont Ventouxin vastine Suomessa ja hiekkatietä pitäisi mieluusti olla. Tietenkin Lauhanvuori.
Ajokaveri tuli junalla Turusta aamuksi Leppävaaraan, josta aloitimme taipaleen. Itsellä oli monta muutakin suunnitelmaa kesäretkeksi, mutta kaverin reunaehtoihin sopi parhaiten tuo.
Ajatuksena oli herkutella matkalle sattuvien taajamien kahvilakonditorioissa sekä iltaisin syödä bursaa ja siemailla pienpanimoiden tuotteita. Majapaikat oli valittu siten, että juuri ennen majoitusta olisi kauppa tms. saatavilla ja itse majoituksessa tai sen välittömässä läheisyydessä ravintolapalveluita. Mahdollisuus aamiaiseen myös mielellään.
Matkalla käytiin neljässä kansallispuistossa, 6 päivää poljettiin (tai kaveri 5, ajeli kotiinsa Turkuun Kurjenrahkan kansallispuistosta). Kilometrejä kertyi 900, päivämatkat 140-164 km. Liikkelläolokeskarit melko tarkkaan 20-22 km/h päivittäin. Huomasin, että kaverilla olisi ollut menohaluja enempäänkin, mutta koitin hillitä.
 |
| Reitti oli tuollainen https://ridewithgps.com/routes/40506802 |
Monena päivänä satoi, kaksi täysin sateetonta taisi olla. Kolme ekaa päivää pohjoiseen oli vastatuulta, kun käännyttiin Pohjanmaalla paluumatkalle tuulikin onneksi (fak!) kääntyi. Sentään viimeisenä päivänä sain ajaa myötäiseen.
Kuvia kertyi nelisensataa, pikkusen karsin.
 |
| Luukissa Hauklammen rannalla otettiin aloituskuvat |
 |
| Jotain ihme säätöä |
 |
| Helkuntien (jäljelläoleva) mänty kuvataan aina! |
 |
| Korvessa... |
 |
| Valkealammilla |
 |
| Taitaa olla Löytlahden- tai Patojantieltä tää kuva |
 |
| Kaksi vv-ruutua noudettu |
Oma Veloviewer-maksimiklusteri ulottuu Loppijärven tasalle. Tätä piti tietenkin hieman laajentaa kun tilaisuus taas oli. Tuostakin (tai sit tää on joku muu vastaava paikka) kun teki kilometrin suuntaansa piston metsätien silmukkaan sai kaksi uutta ruutua! Kaveri ei lopulta viitsinyt jokaiseen pistoon lähteä messiin vaan odotteli reitin varrella laiduntamassa.
Lopella etsittiin konditoriakahvilaa... tai edes kahvilaa. No eihän siellä mitään ollut, stana! Nesteellä juotiin. Noh, Lopelta suunnattiin sitten Poronpolulle ja kohti yösijaa.
Monelta reissulta tuttu Räyskälän lentokentän motelli tarjosi edullisen yösijan. Kyläkaupasta illaksi olutta (hyvä valikoima!) ja seuraavan päivän matkaeväät. Lentokentän sympaattisessa ravintola Huhkajalammessa Äijäburgerit ja parit isot. Aamulla myös aamiainen. Olipa yllättävän hiljaista Räyskälässä kaiken kaikkiaan. Yleensä on ollut enempi toimintaa ja ihmisiä.
 |
| Äijäburgerit tulossa kohta |
 |
| Räyskälän motelli |
 |
| Aamupalaa odotellessa |
Aamupalan ja palkintoseremoinioiden jälkeen olisi ollut mahdollista suunnata Härkätielle, mutta ei jaksanut heti lähteä niihin kipakoihin mäkiin ja valittiin tasaisempi Nummenkyläntie. Nummenkylästä jatkettiin toki Härkätietä Renkoon.
 |
| Sorainen Härkätie = kiva tie. Härkätien lauhkeita lehmiä |
 |
| Härkätien varrella synkkää elämää, Niemisen veljesten muistokivi. Isä kuoli, veljekset kaatui sodassa ja talokin paloi |
Poikettiin Rengossa kahville. Tiesin työreissuilta, ettei täällä mitään konditoriaa olisi, mutta Teboilin kylmäasemalla kahvila Rapaperi sentään. Härkätien kahvila oli vielä aamupäivällä kiinni. Epähuomiossa otin nuivan suurteollisen pullan kun en tajunnut paikan päällä paistettuja munkkeja.
 |
| Porschen(!) traktori kahvila Raparperin pihassa |
Rengosta lähdettiin ihan omille reiteille. Härkätie sai jäädä.
 |
| Autiotupa siellä jossain. Erittäin siisti sisältäkin, kenenkä lienee. Metsästysseuran kenties? Ei mikään julkisin varoin ylläpidetty kuitenkaan. En ala tässä huudella sijaintia, tuskin tuonne halutaan liikaa porukkaa sotkemaan paikkoja |
 |
Tämä ihan korvessa kulkeva ura on lienee joskus ollut merkittävämpi kuin nykyään |
 |
| Jokiharju Vuohiniemellä. Mahtavan hieno paikka. "Köyhän miehen Punkaharju" sanoivat paikalliset marjastajat |
Renko-Myllykylä-Vuohiniemi-Rimmilä-Könnölä-Ohtinen-Ahlajärvi-Kylmäkoski menivät kuin siivillä sorateitä hurjastellen. Se opittiin, ettei Daytonan moottoriurheilukeskus olekaan amerikoissa vaan Akaalla(!). Paljon pienempi kuin kuviteltiin.
 |
| Räyskälästä ostettuja eväitä syötiin tämmöisen kurjan lammen rannalla korvessa |
Kaveri oli muuten aina mustikkapuskassa laiduntamassa kun pysähdyttiin. Terveellistä ja hyvää toki, mutta jossain vaiheessa matkaa jouduin huomauttamaan, ettei matka oikein edisty jos tunnin välein laidunnetaan vartti :)
 |
| Daytona on tuossa verkkoaidan takana. Heti lopettivat ajamisen kun kierrettiin katsomaan |
Evästauon jälkeen seuraava tankkaus olisi jossain konditoriakahvilassa Kylmäkoskella. Mitä*ittua, eipä ollut kummoinen taajama eikä palveluita! Lounaskahvila sentään, josta sämpylää ja tortut. Kyllä on maan tila ankea.
 |
| Kylmäkosken tauko |
Kylmäkoskella sekoilun jälkeen oli kaksi reittivaihtoehtoa luoteeseen... enempi soraa Arajärvien tuntumassa tai assua kivaa harjua pitkin Savikoskelle. Valitsimme assun tässä kohtaa sillä toinen vaihtoehto sisälsi epävarman, kenties umpeenkasvaneen, polkutieosuuden.
 |
Savikoskenjoki, taustalla Lumijärvi |
 |
| Asiameininki |
Savikosken jälkeen päästiin itse asiaan. Savikoski-Kehru-Riehu-Krääkkiö-Saastonkulma-Kärppälä meni kuin siiivillä. Taivaanranta alkoi näyttää synkältä paikoin ja sadetutkassa näkyi intensiivisiä -joskin pienialaisia- sateita.
 |
| Joku herättää mielenkiinnon... |
 |
| Väärä päivä! |
 |
Jollakulla mainio torpan paikka, meillä vaan tauko |
 |
Täysii! Kummasti vauhti lisääntyi ja syke nousi kun ajokaveri siirtyi keulalle |
 |
| Kohta sataa paljon |
Kymmenisen kilometriä ennen majapaikkaa kohtalo oli vääjäämätön. Sateeseeen piti jo muodostaa jonkinlainen suhde. Laittaako sadevehkeet päälle ja ajella perille vai odotella suojassa. Piti tsekata sadetutka ja tehdä ratkaisut. Olimme saatanallisen sadealueen reunalla ja tulkitsimme, että jos maltamme 15-20 minuuttia odotella pääsemme kuivana perille. Kilometrin päässä olisi huoltamo/kauppa, mutta hieman väärään suuntaan.
 |
| Tässä seisoskeltiin suojassa sateen ajan |
Loppumatka Hotelli Ellivuoreen oli enimmäkseen assua, joten siisteinä säilyttiin vaikka maa oli märkää. Palkkarioluet vedettiin heti terdellä. Vähän turhan fiini paikka oli tälläiselle rähjäretkueelle, mutta fillarit vietiin huoneeseen silti kyselemättä. Illalla peuraburgerit, parit stobet ja viskimoukut.
 |
| Palkinto-oluet nyt heti |
 |
| Fillarit huoneeseen enempää ihmettelemättä |
 |
| Aamuassut |
Aloitimme aamun assulla mainion aamiaisen (pekonii!) jälkeen. Olipa pikkuisen viluinen aamu, kymmenisen astetta. Häijään kautta Mouhijärvelle vajaa kolmekymppinen, jossa oli tarkoitus vierailla jossain taajaman konditoriakahviloista. *TTU siellä ollut yhtään mitään. Täysin kuollut kylä. Sentään Sale, josta saimme evästä päivän korpitaipaleelle.
 |
| Einettä matkalle |
 |
| Mouhijärvi |
Mouhijärvi, kuollut kylä. Tyhjiä kivijalkaliikehuoneistoja täynnä. Surkeassa jamassa on maan maaseututaajamat. Lupsakka satakuntalaismies kyseli reissustamme ja toivotti hyvät matkat.
Mouhijärveltä vielä pikkupätkä assua ja pääsimme gravel-asian ytimeen Kortejärventiellä.
 |
Tässäpä oli mielenkiintoinen rakennus, puunpätkiä ja laastia. Harmi kun rakenteet on pettäneet. |
Kortejärventiellä olisi ollut tarjolla kesäkahvila ja terassi Villa Royal. Auki klo 11 alkaen, mutta kello oli 10:15. Emme jääneet odottamaan, vartin olisi voinutkin.
Kortejärvi-Nukarinkulma-Lahdenperä-Vesajärvi-Vehuvarpee kulki kuin siivillä. Aika paljon satelikin, sadetakin yllelaittokynnyskin ihan ylittyi. Oli kylmäkin. Hieman laski mielialaa.
 |
| Sadettä pidellään |
 |
Elämisen edellytykset tässä(kin) torpassa ilmeisesti loppuneet |
 |
| Joopati joo, pakko vaan polkee. Kaveri ei silti ole innokas sadetakin käyttäjä, kuulemma huono takki. Peräporkkana olis hyvä lokari hänellekin |
Vatulanharjulle saapuessa oli reittiin jäänyt tarkistamaton kohta ja viiva ohjasi suoraan autiotilan läpi. Olipa kuitenkin mielenkiintoinen paikka. Kameravalvonnastakin tosin ilmoitettiin, huomattiin sitten. Oma pikku kaatopaikka ja ainakin yli kymmenen autonraatoa. Mutta hyvä oikaisu Pirkan uralle, kulkekaa te muut kuitenkin tietä pitkin idempää.
Romukasan ihmettelystä toivuttuamme jatkoimme kivoja uria kohti Jyllin kylää ja edelleen kohti Ikaalistentietä.
 |
| Näitä ajelee mielellään. Ei liikennettä, ei ihmisiä |
 |
| Parhautta |
Ikaalistentietä ajelimme assulla kolmisen kilometriä. Tien varressa oli mainos kesäkahvilasta, muttei mainintaa kuinka pitkän matkan päässä. Ehkä kilsa, ehkä viisi. Aukiolo taisi olla mainittu. Emme kuitenkaan viitsineet poiketa reitiltä vaan pidimme eväs- ja makailutauon Järvenpäänkallion(?) tanssilavalla.
 |
| Tauko tanssilavalla |
 |
| Lauttakankaantie |
Lauttakankaalla kulki hauskan erikoinen tie, leveä ja tasainen ja suora. Laikuittain paljon asvalttia, lieneekö kuorittua vai paikattua. Matkan varrella turvetuotantoalueita, soramonttuja ja tuulivoimapuisto.
 |
| Oudosti laikuittain assua |
 |
Tuulivoimaa ihmetellään. Kuolleita lepakoita ei havaittu |
Matka eteni sujuvasti reittiä Kuusijoki-Saukonkylä-Kuusijärvi-Kirjaskylä. Sieltä alkoi hauska hiekkatie tuollaisella ohutturpeisella suolla, mutta muuttui myöhemmin sellaiseksi kiuaskivisepeliksi, jota jatkui kilometritolkulla. Ei kuitenkaan "kymmentä kilometriä", jolla eräs mönkijällä liikkunut mökkiläinen pelotteli. Oikein mainiota.
 |
| Ihan korvessa |
Karviaa lähestyessämme, Korpikylässä pääsimme paremmalle uralle ja täälläkin kerättiin tuulivoimaa.
 |
| Karvia lähestyy. Tien varressa olisi ollut tarjolla kaksi täyttä mustikkaämpäriä |
Kaveri oli koko päivän heruttanut Anne Mattilan ("Perutaan häät") taidekahvilaa kuutisen kilometriä Karvian pohjoispuolella. Yhtä hyvin voisimme ajaa sitä kautta Kauhannevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Itse olin jo aamupäivällä todennut, ettemme sinne ehdi ennen neljää (=sulkemisaika). Vähemmän mustikkaa poimimalla olisimme ehtineet. Mutta ei hätää, Karvialla toki olisi joku muu herkullinen kahvila. Vaan eipä kuitenkaan, Shellillä sitten söimme "Driver's Dogit" ja varta vasten meille paistetut munkit. Nettisivujen mukaan Anne Mattilan kahvila olisikin ollut juuri spot-on.
 |
Karvia City. Tämä paviljonki olikin joku taidepolun installaatio, selvisi jostain myöhemmin |
Karvialla tehtiin tarvittavat ostokset iltapalaksi ja aamuksi. Saatiin pakattua ostokset fillareihin, niin ei kummankaan tarvinnut ajaa loppumatkaa 50-60 km reppu selässä. Eikä tarvinnut tehdä ketunlenkkiä Isojoen kauppojen kautta.
 |
| Kauhannevan-Pohjankankaan kansallispuistossa |
Mietittiin, että myöhään menee ilta ennenkuin ollaan perillä jos halutaan poiketa Kauhannevan-Pohjankankaan kansallispuistossakin. Todettiin, että samapa tuo kun se nyt on siinä ihan hollilla. Ajeltiin myös "Ei läpiajoa kansallispuistoon" -reittiä, mutta ei tuollaiset pyöräiljää koske. Vaikutti upealta, pitänee palata joskus ajan kanssa. Hieno telttailualuekin olisi ollut heti siinä käsillä. Hillaa ja mustikkaa syötiin hetki ja jatkettiin matkaa kohti pääkohdetta, Lauhanvuoren kansallispuistoa.
 |
Aunesluomantiellä ajeltiin pirulliseen vastatuuleen, alaotteelle piti taipua |
Karhukankaalla napattiin suunnittelemani oikoreitti kohti Muurahaista. Seitsemisen kilometriä oikaistiin ja kannatti muutenkin, hauska pikku reitti.
 |
Nää on hiekkatiepyöräilyn suola, pikkusen pienempää väliin |
 |
| Muurahaisessa |
Tarunhoiseen ja myyttiseen Lauhanvuoren nousuun valitsimme itäreunan koska se on loivempi ja helpompi ja sieltäpäin olimme tulossa. Vajaat satakunta nousumetriä viiden kilometrin matkalla ja lopussa pari jyrkkenevää rykäisyä rantavalleilla ja moreenikalotille tullessa. Erityisiä lähestymiskenkiä emme käyttäneet vaikka olen retkeilylehdestä lukenut, että vuorta lähestyessä tavataan käyttää sellaisia ennen varsinaista nousua.
No eipä tuo nousu missään tuntunut, todettakoon näin rehellisyyden nimissä. Eeppistä touhua kuitenkin koko retki tähän asti.
 |
| No niin, matka päätavoite saavutettu ja kotimatka voi alkaa |
Kiipesimme torniin siemaisemaan single malt -viskiä kun katsastimme tasaisen Pohjanmaan. Ainostaan Kristiinankaupungin Susivuori kohosi hieman läntisessä horisontissa.
 |
| Huipppuhetki, hömssyt |
Matka jatkui yhdeksän kilometrin (9 km!) alamäellä kohti Isojokea. Tälläistä lisää mielellään. Alamäen loppuessa kun piti alkaa vielä polkea viimeisiä kilometrejä omat jalat teksi stopin. Ei olisi millään jaksanut enää. Menikö viski jalkoihin vai oliko päivä jo tarpeeksi pitkä. Totaalinen bonkkaus oli lähellä. Piti mutustaa energiapatukka vaikka maali häämötti vaivaisen kuuden kilsan päässä.
 |
| Alamäkeen ilta-auringossa |
Etukäteen oli tiedossa, että Kangasjärven leirintäalueella olisi grilliravintola, mutta alkoholijuomia ei ole tarjolla. Onneksi varasimme olutta Karvialta mukaan, kyllä maistui mökin terassilla. Yksi tölkki oli tosin puhjennut rytyytyksessä.
Kello läheni jo ties mitä... melkein yhdeksänkö se jo oli? Vai kahdeksan. No mutta pikaisesti suihkuun suihkurakennukseen ja sitten syömään hampparia. Se nyt oli sellaista kevyttä grillikioskitasoa, ei gourmet. Onneksi oli muutakin syötävää ostettu kaupasta.
Muistin miksen ole erityisen ystävä leirintäalueiden kanssa. Suihku- ja wc-tilat kaukana majasta ja epäsiistihköt. Kaikki vesikin pitää hakea jommasta kummasta. Kun otti liinavaatesetit ja aamiaispaketin ja loppusiivouksen palveluna, ei ollut mitenkään edullinenkaan, 90€ taisi olla. Sentään tuli sähkö mökkiin ja jääkaappi sekä kahvinkeitin oli. Puhtaat ajovaatteet vaihtoi retkikunnan joka jäsen tässä vaiheessa.
 |
| Iltapalaa vedetään mökissä |
 |
| Kangasjärven leirintäalueen halpismökki. Tässä jo aamulla valmiina lähtöön. Melko ajoissa oltiin liikkeellä |
Kangasjärven metsätie oli suorin reitti Isojoelle, jossa oli tarkoitus käydä kaupassa sekä jossain kahvilassa. Konditoriasta emme nyt haaveilleet koska oli sunnuntai.
 |
| Isojoen pääkatu |
Vaisuhko kylä oli tämäkin. Ei kahvilasta ollut tietoa paikallisillakaan. SEO-huoltiksen yhteydessä joku kebab-kahvila kuulemma olisi, muttei sunnuntaisin. Kaupasta tankkasimme aamun melko kevyelle aamupalalle hieman täydennystä ja evästavaraa matkallekin.
Noh, muutaman kilsan assuttelun jälkeen päästiin Kortteenkylän jälkeen taas asiaan ja kuin tarjottimella sopivasti hillasuo!
 |
Hillaa vedettiin naamaan kourakaupalla |
Maakunta vaihtui Satakunnaksi näillä main heti hillansyönnin jälkeen. Hiekkakiveä näkyi irtokivinä, liekö Pohjanlahden pohjasta vai jonkin mystisemmän jäätikön virtaussuunnan tuloksena?
Saatanallinen moottorin pärinä kuului läheiseltä Pesämäen moottoriradalta. Olimme valinneet kahdesta tienhaarasta juuri sen, jossa opaste ei osoittanut sinne. Karttaa tarkastellessa ilmeni, että valitsemamme reitti menee kuitenkin suoraan alueelle ja sen läpi. Vastassa olikin huomioliivein varustettu joukkio, joka nousi lepotuoleistaan pysäyttämään meitä. Saimme jatkaa matkaa kun ilmoitimme vain kulkevamme läpi alueen. Hämmästyttävän iso yleisötapahtuma oli meneillään, JM-luokan kisat taisi olla.
 |
| Ihan perusmetsä on parhaimmillaan hienoa ympäristöä |
 |
| "Tervatie"-nimisellä metsätiellä pidimme evästaukoa tovin. Kahvikin olisi maistunut |
 |
| Tervatietä edelleen, varsin namukasta |
Siikaistentiellä muutama hassu kilometri assua ja sitten taas asian ytimeen läpi mahtavien ja käsittämättömien korpiseutujen reittiä Rynkäinen-Sammi-Vuorijärvi-Saarikoski-Valkjärvi
 |
| Vuorijärvi, pengertie umpeenkasvavan järven yli. Hieno mesta, kuten se muutaman savun kyläkin siinä |
 |
| Onkohan sattumoisin uran lähtö vasemmalle kuvassa juuri tuossa, pikkusen ajettiin ohi |
Pyrstöntiellä tuli pummi kun missattiin yhdysura Valkjärven Rantatielle. U-käännöksen tehtyämme jouduimme tovin etsimään sitä. Lähes ajokelvotonkin oli, mutta oli sitä joku joskus raivannutkin. Onneksi matkaa oli alle 400 metriä.
Vauhdikasta Valkjärventietä saavuimme lopulta Pomarkkuun, jossa olimme koko siihenastisen päivän suunnitelleet herkuttelevamme kahvilassa. Ei tarvinne sanoa kuinka kävi. Huoltoaseman kahvila ei ollut sunnuntaisin auki ja varsinainen "kahvila"-kahvila joen rannassa oli tyhjillään ja myynnissä. Kaupassa myytiin termoksesta kahvia ja irtomyyntipulllat siihen kaveriksi. Parempi kuin ei mitään.
Pomarkusta lähtiessä vastaan pyörätiellä tuli kaverinsa kanssa kylän paidaton ja tatuoitu "kuningas", lihaskimppu, joka änkesi eteen ikäänkuin olisi halunnut haastaa riitaa muukalaisten kanssa. No väistettiin hänet ilman välikohtausta. Saattaahan hän olla vaikka kunnanjohtajan sukulaispoika, jonka kaikki tietävät tuollaiseksi muttei kukaan puutu asiaan? Lapsellinen pelle olet jos satut tätä lukemaan.
 |
Pomarkku. Punaisessa rakennuksessa on joskus ollut kahvila. Varmaan oli hyvää pullaa ja torttua |
Matka jatkui Joutsijärven länsipuolelta Kullaalle, jonne saavuimme kivojen mökkitiekurvailujen jälkeen assua Järventaustantietä, pitkän tuntuisen loppumatkan. Kahvia tai muuta ei Kullaalla saanut. Ainut paikka meni kiinni klo 16 ja kello oli viittä yli. Vähän vähemmän mustikkaa, valokuvia ja taukoilua päivän mittaan niin tarjoilu olisi taattu.
 |
| Joutsijärven länsipuolisessa korvessa kurvailtiin mökkiteitä |
 |
Levanpellossa taukoilimme hieman |
Kullaalta jatkoimme Levanpellon- ja Kullaantietä assua loputtoman tuntuisen tylsän matkan. Tie kulki sentään kivalla harjulla. Soravaihtoehtojakin olisi ollut, mutta päätimme hieman nopeuttaa Kokemäelle majapaikkaan saapumista. On muuten kätevää editoida reittiä Komootilla puhelinapplikaatiolla kesken matkaa. Nyt vasta tajusin kokeilla huvikseni kun reittivaihtoehdot oli sielläkin valmiina. Ja navigaatio ääniohjeilla toimii mainiosti siinä.
Korkeaojalla olisi ollut "Poni Express" -kesäkahvila lammen rannalla ja kivalta näytti... mut ei me nyt enää! Ja kyllästyttiin sitten assuunkin ja lähettiin Oinassaarentielle ja Porolantielle (porotilan mainos siinä matkalla, poroja Kokemäellä!).
 |
| Porolantie, nam |
Jokivarren majoitus Kokemäellä oli simppeli mutta siisti ja toimiva paikka joen rannalla jokinäköaloin. Ovikoodi piti toisaalta erikseen pyytää kun ei ruvennut kuulumaan.
Ensin ruiskuun ja sitten syömään. Tarjolla paikkakunnalla oli pizzaa ja kebabia tai päinvastoin, ei muuta. Kuollut meininki, tyhjiä kivijalkaliikkeitä. Maaseudun taajamat on huonossa jamassa, sanoinko jo? Pizzan ja kebabin ja IPAn jälkeen meinattiin vielä poiketa olutravintolaan. Hetken ulkona tuumimme uskallammeko astua sisään ja kehtaisiko tarvittaessa poistua tilaamatta mitään. Astuimme ja käännyimme kannoillamme, tarjolla ei ollut mitään kiinnostavaa ja kantikset arvioivat muukalaisia kirein ilmein.
Noh, kaupasta hankimme aamiaistarvikkeet (majoituksessa omatoiminen omin eväin... kahvia ja puuroa oli tarjolla talon puolesta) sekä iltanaposteltavaa ja olutta tottakai. Poikkemisimme majapaikan lähellä vanhalla sillalla ja ryystimmme siivuja. Ohi pyöräilevät pikkulapset(!) huutelivat "An hörä!" :)
Huoltotoimenpiteenä (reissun ainut sellainen) voitelimme illalla ketjut.
 |
Kokemäenjoki. Pyhiinvaellus-/jeesus-valot ja kaikkea! |
 |
| Matka jatkui aamusta heti ja melko pian pääsi suoraan asiaan, soralle. Mielestäni onnistunut varjo-otos, useita kokeilin |
Köyliönjärven itäpuolen korpia ajeltiin ja tuumailtiin, että tarina Henrikistä ja Lallista on skeidaa. Samalla linjalla on viime aikojen tulkinnat muutenkin olleet. Tarkoitus oli kahvitella jossain päin Säkylää, mutta missattiin kaikki mahdollisuudet toki. Kun katselimme GoogleMapsista missä ne oikein olivatkaan, kävi ilmi että olisi pitänyt ajaa takaisinpäin kilometritolkulla. Äh...
Pyhäjärven mökkiteitä, metsäteitä ja polkuja kiemurreltiin sen verran pitkään, että ennen pitkää kyllästyimme ja siirryimme 204-tielle jouduttaaksemme matkantekoa. Vastaan alkoi tulla ulkomaaneläviä pitkänmatkan pyöräilijöitä sankoin joukoin, lapanen pystyssä sai olla jatkuvasti... mitähän sakkia? Selvisi sittemmin, että olivat "North Cape 4000" -kisan osallistujia, enimmäkseen italialaisia. Taisin nähdä saman kisan tyyppejä vuosi sitten, silloin Asikkalan tienoolla.
 |
| Armoton korpi Säkylässä |
Yläneellä kahvit kenties? Tuskinpa sentään, mutta päätimme yrittää. Itse taajama kuollut kuin kivi, mutta saimme alkuasukkaalta vinkin, että St1 -bensiksellä saa. Sinne päin olimme muutenkin menossa. Paikka kuhisi italialaisia fillaristeja, yksi melkein satavuotiaskin. Joku oli kai maininnut, että Suomen maaseutu on kuollut ja että einettä saa ainoastaan huoltoasemilta. Tai jos kellossa on sopiva aika sopivassa paikassa.
 |
| Täysii paahdetaan |
Yläneeltä jatkoimme assua Mynämäen suuntaan kunnes käännyimme Mynäjärventielle, jota pitkin ajelimme poikkeamaan Kurjenrahkankin kansallispuistossa. Vajosuon (ei näkynyt Yetiä, Jokilaa, Lundia tai muita tunnettuja fillariveijareita) tienoolla Järvijoella tiemme erkanivat. Kaveri jatkoi kotiinsa Turkuun, itse olin Yläneen kahveillla päättänyt oikaista Saloon jonnekin ja skipata Turun. Ei löytynyt sopivan "rähjäistä" majoitusta siellä.
 |
| Tälläinen fiilis välillä tuli |
Ajelin vaan nopeinta reittiä Tortinmäestä Auraan ja sieltä 224-tietä Saloon. 60 km assua, mukavaa leppoisaa välikevyttä kruisailua. Aurassa tankkasin litran mehukeittoa ja ostin pientä evästä matkalle.
 |
Tie 224, melko vähän liikennettä onneksi |
Paimionjoen ylityksen jälkeen alkoi sitten sataa. Satoikin ihan saatanasti. Bussikatoksessa vietin pahimman 15-20 -minuuttisen(?) ja seurailin sadetutkaa. Silti lopulta vedin sadetakin päälle ja asettelin takavalon hengen turvaamiseksi ja lähdin jatkamaan. Tutkasta olin havainnut, että kyllä sade joskus loppuu ja ajelen vielä Salon keskustasta Lehmijärvelle, bookkasin tuttuun majaan.
 |
| Halikkoon saapumassa sateiden jälkeen |
Märynummen järjettömän kallioylängön päällä tienpinta oli aivan kuiva, ei ollut satanut lainkaan. Laskettelin valtavan 80-metrisen alamäen Halikkoon ja muutamalla polkaisulla olinkin jo Salon keskustassa etsimässä ruokaa. Pizza ja olut maistui. R-kioskista vielä pari olutta ja karkkia majapaikassa nautittavaksi. Polkaisin raskain jaloin vielä reilun kympin majapaikaan.
 |
| Salon erinomainen ja erikoinen pizza |
Lehmijärven majoituksen kanssa oli häikkää. Jouduin tovin odottelemaan asian selvittelyä terdellä oluen kera. Mietin jo minne korvaavaan tuotteeseen majoittuisin vai ajelisinko peräti kotiin asti. Ajovalokin oli mukana kyllä. No selvisi sekin, olivat jo "sulkeneet booking.comin"(?) eikä ollut tieto minusta ollut portieerille kulkenut. Olihan mulla sittenkin maja. Ensin kävin uimassa niin tuli uikkaritkin todistettua tarpeelliseksi varusteeksi.
 |
| Jos on Lehmijärvellä ajoissa aamiaisella, ennen vanhuksia ja henkilökuntaa ehtii saada näköalapöydän, niitä on muutamia |
Tiedossa oli kiva ajelupäivä leppoisaan myötätuuleen paljolti tuttuja reittejä. Yritin toki saada uutta (ruudut!) mukaan mahdollisimman paljon. Reitti kulki Tuohittun-Kosken-Aijalan kautta Fiskarsiin kahville. Sen sentään tiesi, että varmasti heruu siellä.
 |
| Ruuhkasuomen tuntumassakin näitä autioituneita |
 |
| Jäde olisi voinut maistua |
 |
| Ei sielläkään päätä palellut |
 |
| ...kunhan ensin vielä kuvataan tämä kelottunut tammi |
Fiskarsin kahvittelun jälkeen ajelin uutta pyöräilyreittiä, "Ratavallia"("Banvallen") Karjaalle. Kusetusta sanon minä, ei junaradat ole kulkeneet sellasia mäkiä kuin Skurubacken! Eikö voisi olla koko matkalta aitoa asiaa?
 |
| Hieno uusi silta Mustionjoen yli |
 |
| Karjaalla taas samasta joesta yli |
 |
| Salpausselän rinteillä messevää baanaa ristiin rastiin Karjaalla |
Salpausselällä pohdiskelin minkälaisen Salpausselkä-retken saisi aikaan Hangosta Lohjan, Hyvinkään Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan, Imatran ja Kiteen kautta Joensuuhun. Gravel vaai MTB? Pitänee jossain vaiheessa piirtää joku reitti.
 |
| Inkoon sorahelvettiä |
Kaikki loppuu aikanaan. Pari orpoa vv-ruutua nappasin vielä Degerbyssä kyytipojaksi. Oli tarkoitus hypätä Siuntiossa Y-junaan, mutta seuraavaan ehtiminen oli liian täpärällä ja tulisi tunnin tai kuitenkin pitkä odottelu vaikka söisi kylässä kebabin tai pizzan. Tuuli oli jo vahva myötäinen, joten päätin yrittää Kirkkonummelle seuraavaan U-junaan, jonne ehdin sopivasti 7 minuuttia ennen lähtöä. Ajoin kuin tuulispää 15 km Degerbystä Kyrsälään Länärin vartta. Ihan kuin olisi sähköpyörää ajellut. Kiva palkinto näin lopuksi.
Junailu oli sellaista köröttelyä, että olisi voinut fillaroida myötäisessä perille astikin. Emätuttu ja tylsä väli ei kuitenkaan houkutellut. Kerassa pois junasta ja polkaisu kotiin. Tylsää kun oli tiistai, Keran ja Otaniemen panimot eivät olleet auki.
Itsestäänselviä ja ennestään tuttuja huomioita reissusta:
1) ihan turhaa tavaraa oli mukana, kuusi päivää pärjää samalla määrällä kuin kaksikin.2) enemmän helposti syötävää välipalaa taskuihin ja saataville
3) juo enemmän
4) kun seisoskelee matka ei etene
Extrahuomiona sellainen, että olisiko Suomessa "heimoja". Satakunnassa ja Pirkanmaalla kaikki kohdattu asiakaspalvelu tuntui tottumattomalle jotenkin töykeältä :)
